perjantai 12. syyskuuta 2014

Wax on, wax off

Moi. Tauko venähti sittenkin. :( Kun menee paremmin, niin ei oikein tiedä että mistä kirjoittelisi. Mutta kun menee huonommin, niin sielu tuntuu alkavan vuotaa ulos niitä sanoja ihan väkipakolla. Yritän ehtiä raapustamaan jotain ennenkuin alan treenaamaan.

Ottaa päähän ja olen ymmälläni. Lopetin tuon toisen mielialaläkkeen, koska luulin että se vaikuttaa vain noihin pakko-oireisiin. Mutta sen jälkeen mieliala on alkanutkin yllättäen laskea. Aluksi en kiinnittänyt asiaan huomiota, ne tuntuivat olevan vain huonoja päiviä. Pikkuhiljaa kuitenkin ilmiö on edennyt (kyllä, se tuntuu etenevän, mikä on pelottavinta koko asiassa). Itsetunto on vajonnut jonnekin pohjamutiin, ahdistus on lisääntynyt ja pää on alkanut hyvin ilkeäksi. Mielenkiinto on myös lopahtanut monen asian suhteen. Asioiden tekeminen on alkanut tuntua aika ajoin yhdentekevältä ja päiviin on tullut taas niistä selviämisen teema. Sänky kuiskii makaamaan ja antamaan vain olla, yritän vältellä sen kutsua. Itkeskelen useita kertoja päivässä. Eilen itkin koko treenin ajan, mutta treenasin silti loppuun. Tänä aamuna olen ehtinyt itkeä jo sille, että olen lihava ja sille että hävisin Hearthstonessa (peli) kolmesti putkeen (=olen tyhmä). Mainitsinko jo että otan vastoinkäymiset nykyään hyvin rankasti? Ja nyt mietin taas että tämä on typerää, mikä mua oikein vaivaa, vaivaako mua edes mikään?

Kävin eilen lääkärissä ja haastattelun jälkeen lääkärin totesi, että jokin mielialalääke olisi hyvä ottaa takaisin. Ehdin jo pelästyä, kun lääkäri kysyi, että olisiko osastohoidolle tarvetta. Myöhemmin taas mietin, että olisinkohan päässyt? Tarkoitan tällä siis sitä, että osastolle on nykyään hyvin vaikeaa päästä. Osastoja on lakkautettu ja jäljellä olevat ovat täpötäynnä, sisään pääsee vaan jos perusteita löytyy tarpeeksi. Ilmeisesti edelleenkin siis luokitukseni on "hyvin hullu", kun tuollaista kysytään noinkin suoraan ja annetaan ymmärtää, että se asia on ainoastaan musta kiinni. Tulee mieleen, että mitähän mun tiedoissa oikeasti lukee? Välkkyykö siellä jokin suunnaton !VAROITUS!-kyltti kun avaa mun tiedot?



Mutta niin, uusi lääke on muuten Valdoxan. Sen pitäisi sisältää kaikki kolme yhden hinnalla, hoitaa masennuksen, ahdistuksen ja auttaa nukkumista. Ja ilman perinteisiä mielialalääkkeiden sivuoireita. Huonona puolena on taasen se, että se saattaa nostaa maksa-arvoja, minkä vuoksi kontrollilabrat. Jos arvot kohoavat, niin se pitää lopettaa. Arvojen pitäisi palautua sitten normaaleiksi. Ja tähän nyt selvennykseksi sellainen asia, että useimmat  mieliala -ja -psyykemömmelöt saattavat vaikuttaa maksaan pidemmässä käytössä. Tämä nyt vaan on tällainen dramaattinen tapaus. Kuulemma pitäisi olla harvinaista, että ne arvot nousevat, mutta takaraivossa takoo tietenkin ajatus että: "Mutta no tottakai ne mulla nousevat, varsinkin jos tästä lääkkeestä on oikeasti jopa apua! Muahhahhahaaa!" Mutta en ole juonut pisaraakaan 1,5kk ja ilman röökiäkin olen ollut nyt viikon verran (tuuletus). Alkottomuudesta ei nyt varmaan ole haittaa tässä maksa-asiassakaan ja selosteessa mainitaan myös jotain siitä, jos polttaa yli 15 savuketta päivässä. Ilmeisesti saattaa vaikuttaa imeytymiseen ja vaikutukseen tms? Että jokin menee sentään putkeenkin.

Mutta on se kallis perhana, koska se on niin uusi, ettei ole vielä korvattava. Mutta tuntui se hieman jopa väsyttävän, kun sen otin eilen ensimmäistä kertaa. Ainakin nukuin suht ok. Mutta jännittää. Koska jos tämä lääke ei toimi, niin sitten se on jokin perinteinen mielialalääke, kuorrutettuna inhottavilla sivuoireilla. Yäh.

Terapeutille olisi hyvä päästä pitkästä aikaa, kolmen viikon tauko, nyt ensi viikolla taas pääsee. Koska muutakin outoa on tapahtunut, kuten silloin kun luin kirjaa "Virtahepo olohuoneessa". Luin pätkän, itkin hysteerisesti muutaman minuutin ja sitten taas jatkoin niinkuin ei mitään. Tätä jatkui sitten 60 sivua, kunnes en enää jaksanut. En edes päässyt siihen läheisriippuvuusosioon, tekstiä oli lapsuudesta, sisäisestä lapsesta ja sen sellaisesta. Mies tuli ihmettelemään että mitä tapahtuu, ja itkin taas muutaman minuutin hysteerisenä miehellekin ja rauhoituin taas silmänräpäyksessä. Outoa tämä on-off-käyttäytyminen, joka on nyt tuntunut olevan viimeaikojen teema. Kun nyt olo on oikeasti taas parempi. Mutta samalta se tuntui aamullakin, kunnes yhtäkkiä taas itkin enkä nähnyt mitään hyvää missään. Kaikki tämä tuntuu viittaavan osien vaihteluihin, mutta en oikein ole perillä että mitä tuolla päässä tapahtuu. Kaikki on vain sekavaa mössöä, lähinnä kuulen sitä haukkumista. Välillä jokin osa pyrkii pintaan hyvinkin vahvasti, mikä aiheuttaa esim. riitoja ja muuta väärinymmärrystä. Rupean yhtäkkiä raivoamaan miehelle ilman mitään syytä tai suustani lipsahtaa jonkin osan aatoksia. Apteekissa en yhtäkkiä muistanut mikä vuosi nyt on. Tällaista kaikkea mukavaa sekaannusta.

En tiedä. Mutta pitäisi alkaa treenaamaan. Toivottavasti se nyt menee paremmin kuin eilen.

6 kommenttia:

  1. Ihana huomata, että sinäkin olet palannut päivittämään blogiasi. Olen odottanut tekstejäsi. <3

    VastaaPoista
  2. Osastohoitoahan ei nykyään suositella muille kuin vaikeasta skitsofreniasta kärsiville. On todettu ilmeisesti, ettei osastosta ole hyötyä muutoin. Mutta en ole varma onko aikuispuolella tämä sama...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, en tienny sitä että linjaus on ihan noin tiukka tätä nykyä... Vaikka tiesin kylläkin sen, että psykoosit pyritään mahdollisuuksien mukaan hoitamaan kotioloissa. No ei ihme sitten että niin monta osastoa on laukkautettu... outoa silti. :/

      Poista
    2. En ihan allekirjoita Tixin kommenttia, tosin en tiedä, mistä kaupungista puhutaan. Mutta itse olen ollut osastolla; ei psykooseja, ei skitsofreniaa tms. Tosin lyhyitä pätkiähän ne on.
      Mutta kiinnostava tämä sinun blogi on, löysin tänään toisen blogin kautta ja jään kyllä seurailemaan!
      Valoa päiviisi!

      Poista
  3. "Hieman" kyllä kauhistuin kuinka tuohon vipaan kappaleeseen pystyin samaistumaan.. Itelläkin tulee yhtä "tyhmiä" unohduksia, tuollaisia itku / raivoamis / normi / jeejee -pyrähdyksiä tyhjästäkin, jolloin oon varma että oon tulossa vain hulluksi.

    Toivon että uus lääke auttaa sua :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3